Kuukausi täynnä tapahtumia
Maaliskuu viettää jo viimeistä päiväänsä tämän vuoden osalta. Tämän kuun aikana on tehty paljon, kuten on tehty joka kuussa tähänkin mennessä. Tässä maaliskuussa on poikkeuksellista se, että Mikaloa koskevia isompia kokonaisuuksia on tullut useampi päätökseen. Kerron tässä blogitekstissäni maaliskuu aikana tapahtuneita asioita, niin työn kuin vapaa-ajan näkökulmasta jokseenkin aikajärjestyksessä.
Viikko 10
Maaliskuun 1. päivä oli sunnuntai, samalla päättyi talvilomaviikko. Ajelimme koko pesueen voimin Muuramesta kotiinpäin loman vietosta. Muistelen, että ”lumimyräkän” ja plussakelin loska lenti vielä ajaessa. Maaliskuun 3. päivä jatkoimme Mikalon muutosneuvotteluja. Silloin vuorossa oli neuvotteluiden viides kokous. Torstaina kävin tutustumassa Kouvolan datakeskushankkeisiin. Olin kaupungin organisaation mukana lähinnä asumiseen liittyen kuulemassa kokemuksia datakeskushankkeiden edistymisestä. Itselleni vierailu oli opettavainen ja hyvin silmiä avaava. Paikalla oli kollega paikallisesta vuokrataloyhtiöstä kertomassa käytännön kokemuksia vuokrauksen näkökulmasta. Tarvittavien asuntojen määrä datakeskusten rakentamisvaiheessa kuulosti erittäin lupaavalle. Viikko päättyi johtoryhmän kokoukseen ja nippuun muitakin asioita ja juoksuttavia palavereja, kuten Mannerheimintie 10a:han liittyvän viranomaisverkon asennuspalaveri. Viikko 10 päättyi Naistenpäivään, jolloin annoin kukkia puolisolleni.
Viikko 11
Viikko alkoi muutosneuvotteluiden 6. kokouksella. Tässä kohtaa neuvotteluja oli pöydällä enää työnantajan ehdottama malli, joten tätä lähdettiin konkreettisella tasolla jalostamaan lopullisempaan muotoon. Maaliskuun 10. päivänä meillä oli Mannerheimintie 10a:n luovutus tilaajalle, eli Mikalolle ja heti seuraavana päivänä oli rakennusvalvonnan vastaanottotarkastus. Tämän projektin osalta nämä kaksi edellämainittua tilaisuutta olivat rakentamisen osalta merkittäviä virstanpylväitä koko projektissa. Torstaina 12. päivä Mannerheimintiellä pidettiin black out-testi. Eli vetästiin mökistä virrat poikki puoleksi tunniksi ja tarkastettiin, että kaikki toimii myös sähkökatkotilanteessa ja sen jälkeen.
Perjantaina 13. päivänä ei huonosta onnesta ollut tietoakaan vaikka asialla jossain taitteessa vitsailinkin. Pidimme tuolloin pienimuotoiset avajaiset Mannerheimintien kohteella. Olin kutsunut hankkeen eri osapuolia kohteelle, niin Mikkelin kaupungilta, kuin Etelä-Savon hyvinvointialueeltakin. Paikalle saapui myös naapuruston väkeä sekä ihan itse tilojen tulevia käyttäjiä. Hankehan on ollut hyvinvointialueen, Mikkelin kaupungin ja tietysti Mikalon yhteinen hanke ja tätä muisteltiin koko porukalla valmiin rakennuksen merkeissä. Annoin kaupunginjohtaja Janne Kinnuselle ja hyvinvointialuejohtaja Santeri Seppälälle kunnian leikata symbolisen avajaisnauhan kiinteistön yhdessä yhteistilassa. Avajaisten jälkeen kierrätettiin kutsuvieraita kohteessa tutustumisen merkeissä. Iltapäivällä pidimme henkilökunnallemme avoimet ovet kohteessa. Itselleni tämä oli henkilökohtaisella tasolla tietynlainen piste tälle hankkeelle. Sen tunsin päivän päätteeksi, kun lähdin kotiin.
Viikko 12
Viikko 12 alkoi hieman rauhallisemmin. Alkuviikosta alustettiin mm. seuraavan viikon hallituksen kokousagendaa yhdessä puheenjohtajiston kanssa, pidettiin markkinointipalaveria ja olin mukana katsomassa lähistöllä olevaa kalustettua asuntoamme. Tarkennuksena, että kalusteet eivät olleet meidän ennen asuntoon menoa, mutta kaupat tehtiin koko kalustosta katselmuksen aikana. Toiminnanohjausjärjestelmän, eli Kenno-projektin osalta, pidettiin ryhmän kanssa palaveria ja todettiin, että simuloimme ns. pelillisesti asuttamisprosessin uuden ohjelman näkökulmasta. Toimin tässä pelissä asiakkaana, testaamme ja kehitämme prosessia tällä tavalla. Loppuviikosta pidin johtoryhmän kokouksen sekä nippu juoksevia asioita oli taas tutusti hoidettavana.
Perjantaina 20. päivä saatiin päätökseen toinenkin merkittävä kokonaisuus, eli myytävien kohteiden kauppa taputeltiin paperille. Tästä onkin kirjoitettu mediassa jo lehdistötiedotteemme pohjalta. Parisen vuotta, tai itseasiassa vähän pidempääkin, kun ensimmäiset hahmotelmat olivat paperilla, tähän prosessiin meni. Nyt jos miettii vähän näitä eroja kunnallisen toimijan ja yksityisen toimijan välillä, niin näkyy olevan ensimmäinen myydystä kohteistamme jo huutokaupassa. Ei ottanut ihan kahta vuotta. En itke tai murise, vaan tiedostan tämän eron ja toivon sitä myös muilta osapuolilta liiketoimintamme yhtälössä.
Viikonlopuksi painelin Kyrönpeltoon verestämään rynnäkkökiväärillä ampumista. Olipahan mukavaa pitkästä aikaa ampua hyvässä seurassa ja hyvässä kelissä. Vaikka päivät olivat pitkiä ja ammunnat suhteellisen yksinkertaisia, niin teki hyvää saada ajatukset muualle. Varsinkin pistooliammunnat olivat mukavia. Kyseessä oli siis kurssimuotoinen tapahtuma, johon lähdin ihan vaan tunnustelemaan syttyisikö kipinä uudelleen ammuntaharrastukselle ja kyllähän se vähän kipinöi. Seura oli aivan mahtava, kun kotipaikkakunnalta oli pari tuttua ja tuntematonta mukana.
Viikko 13
Alkuviikosta oli Mikalon hallituksen kokous, jossa käsiteltiin mm. tilinpäätöstä. Tilintarkastuskin on siis kovaa vauhtia käynnissä. Viikolla oli vielä Mannerheimintiehen liittyviä jälkitarkastuksia. Loppuviikosta oli Mikkelin Asumisoikeuden hallituksen kokous, jossa sielläkin oli mm. tilinpäätös mukana. Loppuviikosta pidettiin taloudellisia loppuselvityksiä kolmen eri urakan osalta. Viikkoon kuului myös paljon selviteltävää ja liikkuvia osia myymiemme kiinteistöjen osalta sekä muutamien urakoiden hankintapäätöksiä. Perjantaina oli vielä neljännesvuotuinen vuoropuhelu henkilöstön kanssa, kävimme mm. henkilöstötilinpäätöstä siellä läpi.
Viikonloppuna leipasin pitkästä aikaa täytekakun. Kakku oli sellasta mallia, jota en ollut aiemmin tehnyt. Samoin puolisoni teki kokeellisesti kinkkupiirakan ja omenapaistoksen onnistuen tekeleissään huomattavasti minua paremmin. Lämpimät kelit aktivoi pihan siistimiseen sekä haravointiin ja sunnuntain päätteeksi tehtiin vielä asuntovaunusta kaupat.
Viikko 14
Tällä viikolla maaliskuuta on vain nämä kaksi päivää. Huomenna mennään jo huhtikuun puolelle. Eilen kävimme vielä viimeisiä jälkitarkastuksia läpi Mannerheimintiellä. Tänään aamu alkoi yhden Mikalolla kymmeniä vuosia työskennelleen huoltomiehen eläkekahvituksilla. Oli mukava kuunnella tarinoita vuosien takaa, jolloin ajat olivat toisenlaiset. Nyt sitten kirjoitan tätä blogitekstiä. Loppupäivä menee erilaisten juoksevien asioiden parissa. Pittäähän niitäkin juosta välillä kiinni, ettei pääse karkaamaan. 😊
Mukavaa ja lämmintä kevättä, palailen taas ensi kuussa jonkinlaisen asian kanssa palstalle.
– Tommi Kuvaja, toimitusjohtaja
31.3.2026